Lunan kanssa ollaan nyt kolmisen viikkoa päästy treenailemaan taas agilityä. Ryhmässä muut ovat jo pitkällä, mutta se ei haittaa, onpahan ainakin tavoitetta. Nopeasti Luna on muistanut kaikki kesällä opitut esteet ja nyt jo viime viikolla päästiin ensimmäinen rata tehtyä pätkissä. Rata oli aika vaikea, sillä muut olivat menossa agilitykisoihin viikonloppuna, mutta me selvitettiin se aika hyvin. Luna ottaa mielettömän hyvin kontaktia radalla ja aistii pienimmätkin liikkeeni, meidän onneksi ja epäonneksi. :) Vauhti tuottaa aika lailla ongelmia, lähinnä minulle, kun ei meinaa muistaa antaa oikeita käskyjä tarpeeksi nopeasti. Ehkä me kevään aikana kehitytään hyväksi parivaljakoksi ja voidaan kesällä osallistua muutamaan möllikisaan ainakin.

Lunan kanssa elämä sujuu muutenkin varsin mallikkaasti. Se on unohtanut tuhoamisen, ja lepäilee nyt yksin kotona rauhallisesti. Lelukorissa olevat pahvitkin saavat nykyään olla ihan rauhassa. Voi olla, että huomenna tilanne on toinen, juuri kun pääsin kehumasta. Sen sijaan Mintun kanssa ei suju kotipuolessa Hämeenlinnassa niin hyvin. Tammikuun alussa Minttu vietiin eläinlääkäriin kakomisen, alakuloisuuden ja väsymyksen seurauksena. Verikokeista selvisi, että Mintun maksa-arvot olivat koholla. Jos normaalisti nartun maksa-arvojen tulisi olla 50-70 luokkaa, Mintulla maksa-arvot olivat kohonneet 250:neen. Mintulle tilattiin eläinlääketieteellisestä sairaalasta maksaultraan aika, jossa se tällä viikolla kävi. Ultrasta selvisi, ettei sillä ainakaan ole maksasunttia, mitä lääkäri aluksi hieman epäili, mutta syytä maksa-arvojen nousuun ei löytynyt. Pahinta on, että maksa-arvot ovat tammikuun alusta nousseet nyt jo 700 paikkeille. Lääkärit epäilivät synnynnäistä maksavikaa. Minttu on nyt erikoisruokavaliolla, minkä pitäisi alentaa maksa-arvoja. Jos maksa-arvot jatkavat nousuaan, voi pikkukoira mennä todella huonoon kuntoon. Koepalanottoa mietittiin ja mietitään edelleen, mutta lääkärit eivät suosittele sitä nuorelle koiralle. Aika näyttää kuinka Mintun vointi kehittyy. Toivottavasti hyvään suuntaan.

Palattiin eilen Lunan kanssa takaisin Rovaniemelle. Lomat on lusittu ja nyt pitäisi päästä takaisin arkirutiineihin ja opiskelun ihmeelliseen maailmaan. Luna vietti suurimman osan lomasta vanhempieni luona kun minä suuntasin Juhon kanssa Panaman helteisiin. Täydellisillä paratiisisaarilla Bocas del Torossa ja Panama Cityn vilinässä reissasimme muutaman viikon. Matkustimme koko Panaman halki Tyyneltämereltä Karibianmerelle. Sillä aikaa Luna paini Aulangolla paukku pakkasissa.

Luna Aulangon näkötornilla päivää ennen matkaa

"-20 asteen pakkasissa kalsaripuku on tarpeen, vaikken siitä yhtään tykkääkään.. "

Panama City

Cappuccino Monkey Gamboan sademetsässä

Boqueten vuoristokylä

Jouluaaton maisemat Zapatillas Cays:lla, Bocas del Torossa

Meritähti rannalla

Viime viikolla kameralle tuli pitkästä aikaa käyttöä, kun parina päivänä aurinko näyttäytyi muutaman tunnin ajan. Meidän lenkit venyikin kolmen tunnin kuvausmaratooneiksi.

Looney

Sula Ounaskoski

Kaamosaurinko

Tänään meillä oli Rovaniemen alueen vesikoiratreffit. Hienoa, että niin moni pääsi paikalle. Meitä oli ehkä n. 10 koiraa, puolet aikuisia ja puolet pieniä karvapallo-pentuja. Päivä oli harmaa, eikä valoa ollut paljoa. Lisäksi monen temmeltävän koiran kuvaaminen on hieman hankalaa. Tässä kuitenkin jonkinlaisia otoksia.

pentukolmikko

"elä sie tuu tänne!"

Luna sai Irwinistä poikaystävän, joka seurasi Lunaa kuin hai laivaa. :)

Torstaina me matkustetaan Lunan kanssa etelän maille ja aloitetaan joululoma. Toivottavasti keli olisi sielläkin pakkasen puolella. Blogi hiljenee, sillä tarkoitus olisi suunnata jonnekkin lämpimään Juhon kanssa jouluksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulua! :)

Viikonloppua vietettiin Levillä mökkeillen. Ihanaa kun lunta oli kunnolla ja 10 astetta pakkasta mittarissa. Toiset menivät katselemaan maailman cup-kisoja, mutta koska koiria ei saanut rinteiden läheisyyteen viedä, tyydyimme lenkkeilemään Levitunturin kupeessa. Luna sai seurakseen kolmevuotiaan beaglen Wiken, jonka kanssa oli hyvä painia.

Kotona Luna on alkanut tuhoilemaan.. :( Luna ei ole vuoteen tuhonnut mitään ja nyt on järsitty seinää, tapettia, kirjaston kirjoja, keittiön muovikippoja ym. pientä. Se on kyllä riehaantunut muutenkin steriloinnin jälkeen ja energiaa piisaa. Energiaa Luna saa toki joka päivä purkaa metsissä juosten. Olen myös säännöllisesti pitänyt sille toko-treenejä, jolloin se saa aivojumppaa. Poissa ollessani se silti tuhoilee. Ei ole merkitystä, kuinka kauan ja mihin aikaan olen poissa. Tänään löysin kirjaston kirjan palasina olohuoneen lattialta.. :( Tuntuu, että pentu is back. Juuri kun olin oppinut luottamaan siihen, ettei tuhoja tule kun olen poissa..

Niinhän sitä sanotaan, että koiran iästä lähtee puolet pois steriloinnin yhteydessä.. joo tuntuukin siltä, että mulla on melkein 2-vuotiaan koiran sijasta 9 kuukauden ikäinen pentu.

Talouspaperirullasta tehtiin yhtenä päivänä hakkelusta..

Valoa ei Levillä juuri ollut. Tämä on puolenpäivän aikaan otettu kuva, digipokkarilla.

Alkuviikosta tuli hyväksyntä koirakerhon jäseneksi, mutta kaikki ryhmät on jo täynnä, eikä uusia ryhmiä ennen joulua muodosteta. Eli meidän treenit jatkuisivat mahdollisesti vasta ensi vuonna. Täytynee siis vaan tyytyä lenkkeilyyn ja omiin treeneihin. 

Lunasta on tullu itsenäisempi tämän syksyn aikana. Sen ei tarvitse koko ajan olla samassa huoneessa, vaan se saattaa hiippailla yksinään toiseen huoneeseen nukkumaan tai tarkkailemaan.. Siellä se kyttii hiljaa pihan oravia ja ohikulkevia autoja.

Pengoin koneeni kovalevyn syövereitä, mitä kesällä ja syksyllä on tullut kuvailtua.

Olimme vaelluksella Muotkatunturissa syyskuun alussa, kun Luna paranteli Hämeenlinnassa. Viisi päivää pusikossa sateessa ja paikoin vaarallisen kovassa tuulessa, kuten myöhemmin saimme tietää, otti voimille. Mulla puku ei pitänyt kunnolla vettä, eikä Juholla kengät. Erämaassa ei myöskään ollut siltoja saatikka pitkospuita, jolloin jokien ja purojen ylitykset tehtiin paljain jaloin. Paikoin jääkylmää vettä oli napaan saakka. Viisi päivää ja n. 80 km käveltiin Muotkatuntureita Inarista Karigasniemelle.

Mikäli Luna tulee matkaan ensi vuonna, on mietittävä reittiä koiraystävällisemmäksi. Muotkatunturissa oli paljon upottavia soita, joiden yli oli hypittävä pitkin mättäitä. Kerran mättäitä ei juuri ollut, jolloin Juhon upea neuvo oli, "kävele kevyin askelin seuraavelle mättäälle". Tuloksena oli märät kengät. Luulen, että Lunalle olisi tuottanut tuskaa suot ja ehkä isoimpien jokien ylitykset. Näimme matkalla yhden Labradorinnoutajan, joka kuulemma selviytyi molemmista hyvin. En ehkä kuitenkaan tuollaiselle reissulle lähtisi koiran kanssa. Jos jollain on kokemuksia koiravelluksesta, otan neuvoja vastaan ilomielin. :) 

Joutsenia Muotkatunturissa.

Suo

Kylmä

Löysin kuvia myös elokuisista hevoskisoista. Siskon tallilla Moosenmäessä käy ensi kesänä vilinä kun kaksi tammaa saa varsan. Toisen varsan saa siskon oma kasvatti Zauber, joka on kuvassa.